M.Vihavaisen puhe Petäjänsaaressa 5.6.2015

ARVOISAT SOTIEMME VETERAANIEN JÄLKELÄISET

Olemme nyt täällä Petäjäsaaren taisteluiden muistomerkillä. Rantasalmelaiset tekivät tämän "muistolehdon"- miksi he tätä muistomerkkiä kutsuvat - vuonna 1993 yhdessä Pitkärannan kaupungin kanssa. Tämä paikka on nyt hyvin erilainen kun se oli reilut 75 vuotta sitten. Tämä kallio muodosti silloin suuren kielekkeen, minkä alla oli saaren puolustajien haavoittuneiden suoja- ja joukkosidontapaikka. Suurhyökkäyspäivänä 6.3.1940 näille Laatokan saarille kylvettiin 100.000 tonnia tykistön- ja kranaatinheittimien ammuksia sekä lentopommeja. Pääkohde oli tämä Petäjäsaari jonne tuli rautaa neliötä kohden enemmän kuin missään muualla koko sodan aikana. Tämä joukkosidontapaikka sai täysosuman lentopommeista ja koko kallio sortui.  Aikaisin  aamulla alkaneen tykistökeskityksen vuoksi paikka oli jo täynnä haavoittuneita.

Tämän kallion alus on nyt arviolta yli kahdenkymmenen sotilaan sankarihauta.

Vihollisen suurhyökkäyspäivänä tätä saarta puolustivat lähinnä Rantasalmen ja Nilsiän nuoret miehet.

Sulkavalaiset olivat siirtyneet tammikuun lopussa Petäjäsaareen Kollaalta missä oli jo taisteltu kaksi kuukautta.  Petäjäsaarta puolustettiin yhteensä 31 vuorokautta. Vihollisen häirintätuli oli jatkuvaa eikä välillä yli 40 asteen pakkanenkaan tehnyt olosta hyvin kotoisaa. Sulkavan komppania täydennyksineen  otti vastaan kolme hyökkäystä noin viikon välein helmikuussa. Monta kertaa  vihollinen pääsi pureutumaan jo saarelle jopa sen keskiosiin, mutta aina se ajettiin suuria tappioita kärsineenä takaisin.

Omat menetykset olivat sen rinnalla pienet.

Tämän saaren valtaaminen suuren "Kitilän motin" huollon vuoksi oli viholliselle elämän ja kuoleman kysymys. Tiedettiin että he tulevat sen tekemään ennemmin tai myöhemmin, kirjoitti ryhmän- ja joukkueen- johtajana toiminut Iivari Hukkanen. Petäjäsaaren puolustajien tappiot olivat erittäin raskaat. Kuudes päivä maaliskuuta 1940 -venäläisten suurhyökkäyspäivänä-  täällä kaatui 46 rantasalmelaista ja se on suurin samaa pitäjää yhtenä päivänä kohdannut menetys sotiemme aikana. Suuria menetyksiä kokivat myös Nilsiä, Enonkoski ja Sulkava.

Helmi- maaliskuussa  sulkavalaisia kaatui Petäjäsaaressa 14  joista 2 viimeisenä päivänä. Myös Pitkärannassa menehtyi paljon sulkavalaisia,

mutta Kollaalla sulkavalaisten menetykset oli kaikkein suurimmat. Iivari Hukkanen  kirjoitti, että "oli suurta varjelusta, että meidät sulkavalaiset siirrettiin ´lepoon´ Vuoratsuun vain 1 1/2 vrk ennen suurhyökkäystä."  Hän jatkaa: "Kaikki tekivät suurtöitä suurella yksimielisyydellä tuntien voimakasta aseveljeyttä. Talvisota eheytti kansamme ja lahjoitti meille uskon  elämisen oikeuteen ja lastemme tulevaisuuteen."

LASTEMME TULEVAISUUTEEN!  Me olemme näitä lapsia.

Tiedän, että Teillä kaikilla joko isä, veli, setä, eno tai muu sukulainen on puolustanut maatamme täällä pohjois-Laatokalla tai muilla taistelurintamilla. Nämä sankarimme ovat tehneet tuhansia urotekoja mutta on koettu myös satoja traagisia ihmiskohtaloita.

Poimin vain yhden esimerkin. Lähes ensimmäisenä sulkavalaisista tällä saarella menehtyi  alikersantti Viljo Pettersson. Hän oli kotoisin Kammolasta ja oli autonkuljettajamme Veli Virran eno ja hänen kotitalonsa naapuri. Menetys oli suuri, mutta pahempaa oli vielä edessä. Jatkosodassa menehtyi saman talon kaksi nuorempaa veljestä viikon välein. Tuskin pystymme edes kuvittelemaan sitä tuskaa mitä siinäkin perheessä koettiin. Aikalaiskertomuksena kuulin, että aina iloinen ja avoin Aukusti-isäntä muuttui täysin. Hän kulki vain pitkin pellon pientareita pää painuksissa. Isänmaan hyväksi oli annettu kaikki -inhimillisesti ottaen aivan liikaa - kaikki tämän talon pojat.

Nyt kun olemme pikku hiljaa siirtymässä veteraaniajasta perinneaikaan lainaan "veteraanin iltahuudon" säettä.     

                  "Hoivatkaa kohta poissa on veljet,

                   Muistakaa heille kallis ol` maa

                   Kertokaa lasten lapsille lauluin,

                   Himmetä ei muistot koskaan saa"

Näin me lupaamme.

Vietämme nyt hiljaisen hetken kaikkien sotiemme veteraanien muistolle.

                    Asento  -   lakki    -    päästä

 Lopuksi laulamme virren 584

( virren on säveltänyt Taneli Kuusisto  veljensä Päiviö Kuusiston muistoksi. Hän oli viimeinen elossa ollut upseeri Petäjäsaaressa.) /MV

Jaa tämä sivu